Vanha asema – portti menneisyyteen

Vanha asema – portti menneisyyteen

Lempäälän rautatieasema avattiin 22. kesäkuuta 1876, kun Hämeenlinnan ja Tampereen välinen rataosa otettiin käyttöön. Se oli yksi IV luokan asemista – ja ainoa, jossa alkuperäinen asemarakennus on säilynyt. Tämä tekee siitä ainutlaatuisen kulttuurihistoriallisen kohteen, joka on Museoviraston suojelema valtakunnallisesti merkittävä ympäristö.

Rakennus toteutettiin arkkitehti Knut Nylanderin tyyppipiirustusten mukaan, ja myöhemmät laajennukset (1908 ja 1922) suunnitteli Bruno Granholm. Asemarakennus edustaa aikansa koristeellista tyyliä: pääkerros vaakaverhoiltu, ullakkokerros pystyverhoiltu ja rimoitettu, julkisivut jaettu osiin koristelistoilla. Väritys on alkuperäinen, ja osassa ikkunoita on yhä vanhaa lasia – pieniä yksityiskohtia, jotka kantavat historian läpi.

Asemarakennuksessa oli kahteen osaan jaettu odotussali: ensimmäinen luokka ja rahvaan puoli, jossa sijaitsivat lipunmyynti ja postitoimisto. Pohjoispäässä oli asemapäällikön asunto, ja aseman edustalla aukio toimi kyläläisten kohtaamispaikkana. Pihapiiriin kuului myös kioski, käymälärakennus, tavaramakasiini ja lastauslaituri. Lähtevä tavara oli enimmäkseen puutavaraa ja maataloustuotteita, saapuva siirtomaatavaroita. Aseman eteläpuolella oli ratamestarin talo ja puutarha, ja ympäristöön nousi rautatieläisten taloja – asemalla työskenteli parhaimmillaan useita kymmeniä henkilöitä.

Uusi rooli vanhassa miljöössä

Vuonna 1980 aseman toiminnot siirtyivät uuteen virastotaloon, ja vanha asemarakennus siirtyi Lempäälän kunnan omistukseen. Nykyisin asema elää uudessa roolissa: siellä toimii käsityökeskus ja -myymälä, ja entinen asemasali palvelee näyttely- ja kokoustilana. Rakennus on edelleen paikka, jossa historia ja nykypäivä kohtaavat.

Kulttuuriperintö, joka kutsuu tutustumaan

Vanha asema ei ole vain rakennus – se on tarina Lempäälän yhteyksistä maailmaan, junien tuomasta muutoksesta ja kylän kasvusta. Sen seinät kertovat matkustajien odotuksesta, postin kulusta ja tavaraliikenteen vilinästä. Tänään se tarjoaa rauhallisen tilan käsityölle ja kulttuurille, mutta säilyttää menneen ajan tunnelman.