Luonnon monimuotoisuuslaskelma ohjaa viher- ja puistosuunnittelua: Saikan kokeilun tulokset hyödyksi kaavoituksessa

Viher- ja puistosuunnittelussa luonnon monimuotoisuuslaskelma auttaa ohjaamaan suunnittelua siten, että monimuotoisuusarvoja ei menetettäisi tai että niitä menetettäisiin mahdollisimman vähän. Saikassa toteutetun kokeilun tuloksena luonnon monimuotoisuudella on vertailukelpoinen määre ja jatkossa tätä tietoa on mahdollista hyödyntää kaavoituksessa ja muissa kaava-alueiden suunnittelu- ja rakentamishankkeissa.

Saikan alueen viher- ja puistosuunnittelu alkoi luonnon monimuotoisuuslaskelman laatimisella. Siinä selvitettiin Saikan alueen luonnon nykytila ja rakentamisen aiheuttama tuleva muutos. Luonnon monimuotoisuuslaskelmassa eri luontotyypit pisteytettiin Biodiversity Metric 3.0 -työkalun kriteerien mukaisesti.

– Pisteytyksessä huomioidaan luonnon monimuotoisuuden kannalta paitsi luontotyypin omaleimaisuus, myös kuvion laatu eli onko alue peltoa, nurmikkoa, nuorta vai vanhaa metsää tai pensasaluetta. Myös pinta-ala vaikuttaa. Saikassa suurin osa alueesta muodostui pellosta, jossa oli kasvatettu poimittavia kukkia. Pellon laatu on luonnon monimuotoisuuden kannalta laskelmissa heikko ja tällä oli vaikutusta nykytilan pisteytyksen arvoon. Toisin sanoen, jos koko alue olisi ollut monilajista metsää niin nykytilan pisteytys olisi ollut korkeampi, avaa Lempäälän kunnan infrapäällikkö Tiina Pekkala monimuotoisuuslaskelman pisteytystä.

Nykytilan arvioinnissa Saikassa tunnistettiin vanhalle pellolle muodostuneet tuoreet heinäniityt, vanhaa pellonlaidan metsää, jossa oli paikoin järeää puustoa ja lahopuuta sekä lehtomaisia piirteitä, mutta myös pajukkoa. Pellolla oli myös yksittäisiä puita. Saikan tuolloinen luonnon monimuotoisuuden nykytila sai 54,33 pistettä.

Lähtökohtana suunnitelmien vertailukelpoisuus

Laadittu laskelma auttoi ohjaamaan viher- ja puistosuunnittelua siten, että monimuotoisuusarvoja ei menetettäisi tai että niitä menetettäisiin mahdollisimman vähän. Tämä oli Lempäälässä mielenkiintoinen kokeilu, kun samaan aikaan laadittiin koko kuntaa koskevaa luonnon monimuotoisuusohjelmaa.
Luonnonkaltaisten alueiden rakentamisessa menetetään aina luonnon monimuotoisuutta. Pisteytysmenetelmän avulla tehtiin suunnitteluvaiheessa ratkaisuja, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi mahdollisimman hyvin.

– Saikassa haluttiin saada, ja saatiinkin kokemus siitä, kuinka luonnon monimuotoisuudelle voidaan asettaa vertailukelpoinen määre. Jatkossa tätä tietoa on mahdollista hyödyntää kaavoituksessa ja muissa kaava-alueiden suunnittelu- ja rakentamishankkeissa. Eri alueiden vertailu keskenään vaatii kuitenkin vastaavien laskelmien tekemistä muillakin rakennettavilla alueilla, korostaa Tiina.

– Käytännössä tämä luonnon monimuotoisuuspisteytys näkyi suunnitteluvaiheessa yhtenä ”ylimääräisenä” erityistarkasteluna. Eli suunnittelukonsultin luontoasiantuntija tarkasteli suunnitelmaluonnoksen ja muutti suunnitelman laadulliseksi (lumo-näkökulmasta) kuvioinniksi samaan tapaan kuin nykytilakartoituksessa. Näin saatiin siis vertailukelpoisuus nykytilan ja suunnitelman välille. Toki kun suunnitelman lähtökohtana oli monimuotoisuuden huomioiminen, ei tämä ”korjauskierros” ollut niin radikaali kuin se olisi muussa tapauksessa voinut olla, Tiina kertoo.

Parannusten vaikutus viher- ja puistosuunnitelman luonnon monimuotoisuuslaskelmaan oli selvä ja suunnitelman pisteet parannusehdotusten jälkeen olivat 35,39 eli suunnitelman parannusehdotuksilla heikennystä saatiin lievennettyä vielä noin 10 prosentilla ja alueen monimuotoisuuden laatu paranee.

– Tehtävillä valinnoilla on mahdollisuus vaikuttaa paljonkin monimuotoisuuden säilymiseen, kun vain tietää, mitä parantaa ja miten parantaa. Kaikessa istuttamisessa suositaan kotoperäisiä lajeja, istutetaan jo valmiiksi kookkaita puuntaimia, eri ikäisiä pensaita ja jätetään pieniä aukeita pensaiden väliin. Myös sillä, jos tienvarsille valitaan perusnurmen sijaan esim. monilajinen siemenseos tai kukkanurmi, on vaikutusta, avaa Tiina vaikuttamisen mahdollisuuksia ja jatkaa:

– Esimerkki suunnitelman monimuotoisuuslaskennasta parhaimmat arvosanat saaneesta kohteesta on puustoinen perinnebiotooppi, jossa tuoreelle heinäniitylle suunnitelman mukaisesti tullaan kehittämään metsikkökuvio. Alueella jo entuudestaan kasvavat yksittäispuut säilytetään ja lisäksi alueelle istutetaan vaihtelevalajista puustoa ja kenttäkerroksen tuore niitty säilytetään eli alue saadaan monikerroksiseksi. Tavallaan ihan tuttuja asioita, mutta laskelmien myötä näille ratkaisuille on saatu myös numeeriset arvot.

Kestävän ympäristön ja luontosuhteen edistäminen

Luonnon monimuotoisuus ja sen huomioiminen viherrakentamisessa on osaltaan ilmastonmuutokseen varautumista. Luonnon monimuotoisuus lisää ekosysteemin resilienssiä eli kykyä selvitä erilaisista häiriöistä.
Lempäälän kunnan luonnon monimuotoisuusohjelman tavoitteet ovat:

1. Viherverkostojen vahvistaminen
2. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen
3. Rantaluonnon ja vesistöjen tilan parantaminen
4. Kuntalaisten luontosuhteen vahvistaminen
5. Luontotiedon hallinnan kehittäminen

Lempäälän kunnan ensimmäisen luonnon monimuotoisuusohjelman ohjelmakausi kattaa vuodet 2024–2031. Ohjelman toteuttaminen alkoi tammikuussa 2024.

Konkreettiset toimenpiteet kohdistuvat kunnan toimintaan ja niitä tehdään kunnan omistamilla alueilla. Kuntalaisia, paikallisia yhdistyksiä ja yrityksiä sekä yksityisiä maanomistajia kannustetaan osallistumaan vapaaehtoisesti luontotyöhön neuvonnan, viestinnän ja osallistamisen keinoin.

Tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumista seurataan vuosittain ja ne raportoidaan sähköiseen lumo-ohjelmaan. Toimenpiteitä tarkastellaan ja tarvittaessa päivitetään ohjelmakauden puolivälissä vuonna 2027, jolloin ohjelman toteutumisesta raportoidaan yhdyskuntalautakunnalle.