Kävelemme käsi kädessä,
lapseni ja minä.
Sinä astut monta pientä
eteen-taakse-sivulle-askelta,
minä yhden pitkillä aikuisen jaloillani.

Sanot paljon sanoja,
asioita, jotka tulevat mieleesi.
Kuuntelen,vastaan kysymyksiisi,
niihin, joihin tiedän vastauksen.

Ilman sinua en olisi koskaan huomannut
kuinka polulle, kotoa rantaan,
mahtuu niin monta kysymystä
mutta vastauksia paljon vähemmän.

Pysähdyt kai sadannen kerran.
Katsot minuun – kysyt,
kysyt ja naurat lapsen oikeudella,
kun minä en tiedä.

Me nauramme yhdessä,
ja minä lupaan etsiä vastaukset
kaikkiin kysymyksiin.

-Katriina Ahonen, perhepäivähoitaja-