Kuuluisasta Kuokkalasta kotoisin

Kuokkalankosken rannalla sijaitseva Kuokkalan kylä on ammoisista ajoista alkaen ollut Lempäälän, jopa koko maakunnan keskeisiä liikenne- ja kauppapaikkoja, joka oli niin tiheään asuttu, että sitä joskus sanottiin kaupungiksikin. Lempäälän kylistä se oli pitkään suurin.

Kylän läpi kulkeva ikivanha Hiidentie on ollut tärkeä yhdysside Turusta ja Akaan seudulta pohjoiseen suuntautuneelle liikenteelle. Hiidentiestä on vieläkin jäljellä osia molemmin puolin koskea. Kosken yli on todennäköisesti jo varhaisessa vaiheessa johtanut silta, mutta ensimmäisen sillan rakennusajankohdasta ei ole tietoa. Muistona vuonna 1943 puretusta sillasta näkyy edelleen mahtava virtapilari sekä maatukia.

Vuolaan ja runsasvetisen kosken rannoilla ovat sijainneet myös Lempäälän tärkeimmät myllyt. Ennen 1700- ja 1800-luvulla tehtyjä perkauksia koski olikin mahtava putous, suurempi kuin Tammerkoski. Kun kosket perattiin, myllyt piti purkaa.

Keskiajalla Kuokkala nousi kaksi kertaa valtakunnan tapahtumien polttopisteeseen. Ensimmäisen kerran Kuokkala toimi vuonna 1439 Davidin kapinan sovinnonteon paikkana, jossa 12 takuumiestä kustakin kapinaan osallistuneesta pitäjästä vannoi jatkossa olevansa esivallalle uskollinen.

Toisen kerran vuonna 1455 Kuokkalaan kokoontui arvovaltainen seurue maan mahtavia ratkomaan Ylä-Satakunnan kihlakunnan tuomarin, Pirkkalan Penttilän herra Pentti Lydekenpoika Diäknin sekä Lempäälän kirkkoherran ja talonpoikien kiistaa myllyn paikasta. Paikalla olivat mm. Etelä-Suomen laamanni Henrik Bitz ja Hämeen linnan päällikkö Olavi Niilonpoika. Lempäälän kirkkoherran etua valvoi itse Turun piispa Olavi Maununpoika Tavast. Riitakysymys ratkaistiin lopulta niin, että ainoastaan kirkkoherra – jonka nimeä ei tiedetä – sai jatkuvan oikeuden pitää myllyä kosken yläpuolella. Pentti Lydekenpojan mylly tuomittiin poistettavaksi.

Kuokkalankoski oli ennen Lempäälän kanavan rakentamista ainoa vesireitti Vanajaveden ja Pyhäjärven välillä. Laivaliikenteelle se kuitenkin muodosti ylitsepääsemättömän esteen, jonka voittamiseksi tehtiin paljon töitä siinä kuitenkaan onnistumatta. Kosken on noussut ainoastaan kaksi laivaa, joista ensimmäinen höyrylaiva Ilmarinen kohtasi melkein ylitsepääsemättömiä esteitä, mutta onnistui lopulta vuonna 1863. Kolme vuotta myöhemmin samasta urakasta selviytyi siipirataslaiva Vanaja. Sen jälkeen matkustajat saivat kävellä kannaksen yli Havaslahdesta Kirkkojärven rantaan, kunnes Lempäälän kanavan rakentaminen ratkaisi laivaliikenteen ongelmat.

Kuokkala on ollut kuuluisa myös sepistään. Koskisen sukuun kuului neljä seppäsukupolvea, joista tunnetuin oli Kustaa Aleksanteri Koskinen. Hänen vuonna 1890 perustamastaan pajasta kehittyi vähitellen ajokalutehdas, jonka kärryjä ja rekiä, vaunuja ja trilloja myytiin Turusta Rovaniemelle saakka. Myös mm. Nokian kumitehtaan komea portti oli K. A. Koskisen ajokalupajan tuote. Sepällä oli monenlaisia taitoja; joskus hänen pihtejään tarvittiin hampaanpoistoonkin. Hänen työnsä tarkkuudesta kertoo se, että viikatteen sanottiin olevan yhtä terävä kuin partaveitsen – molempia seppä valmisti. Vanhan lorun mukaan seppä oli kotoisin

leveästä Lempäälästä,

kuuluisasta Kuokkalasta.

kohisevan kosken rannalta,

hauen hampaan helinästä,

läheltä tiumaa Tuiskua.

Kuokkalankosken rantamille ilmaantuivat myös Lempäälän ensimmäiset kaupat jo 1870-luvulla. Vienankarjalainen Kuisma Kuismin avioitui Rautian tyttären kanssa ja rakensi Kuokkalaan kauppatalon, joka valmistui vuonna 1903. Kymmenen vuotta myöhemmin siihen tuli Aleksanteri Eskola, josta kyläläiset saivatkin pitkäaikaisen kauppiaan. Kuokkalalaisten kauppiaana Eskola ehti toimia kokonaiset 60 vuotta. Hän seisoi tiskinsä takana vielä 90-vuotiaana ja kiipesi tarvittaessa ottamaan asiakkaalleen tavaraa ylimmiltäkin hyllyiltä. Kerran eräs ostaja tarjoutui itse nousemaan ylös huteria tikkaita, jolloin iäkäs kauppias kumarsi syvään ja sanoi: ”Kyllä se on kauppias, kun palvelee”. Lopulta vuonna 1974 Aleksanteri Eskola teki loppuselvityksen liikevaihtoverotoimistoon ja lopetti liiketoimintansa.

Kaupan edessä olevaa tienristeystä sanottiin ennen Kolmen Aleksanterin aukioksi. Aleksanterit olivat Eskola ja Koskinen sekä kolmantena kesiään Kuokkalankosken rannalla viettänyt tuomari Santeri Saarnijoki.